Ainoa Uni

Ainoa Uni - musiikillinen reinkarnaatio

2009-11-27T09:45:00.001+02:00

Nyt unia ja ripauksia totuudestakin kauniina kappaleina osoitteessa http://myspace.com/ainoauni !

Kadotus

2009-08-09T23:01:00.002+03:00

Itsepetoksen lämmin halaus ja tuttu tuoksu. Tiedämme kyllä missä ajatukseni viipyvät. Yksi kadonnut pyykkipoika voi tuoda tuhat siipiparia mielelleni.. Tuhannet siivet ja Luvattoman määrän pelkoa, sekä odottavan toiveen piilossa vaanivasta pedosta. Katseet, jotka pääsivät perille, repivät tiensä syvälle maailmaani, vaikka itselleni mitä yrittäisin väittää. Olen heikko. Mutta tunnen. Ja laulan vielä yhden laulun.

ɑinoa uni

2009-08-09T11:04:00.003+03:00

Seinistä läpi suuren tammen alle lepäämään. En halua sinne. Ja silti tuntuu, että valun sinne tahtomattani. Saatanan manipuloivat paskat!

Ottivat pyhäksi tehtäväkseen osoittaa etten ole muuttunut. En tiedä olenko. Yritän kuitenkin parhaani. Enkä antaudu näin helpolla unten vietäväksi. Aion taistella vastaan kaikella mielenlujuudella, mitä minuun on rakennettu. Epävakaa persoona. NII-IN! Ei tällaisilla eväillä ole helppoa taistella. Mutten aio antaa pelkojeni vietellä minua. En nyt, kun kaikki on hyvin.

Pullo oli mauton, myönnän. Mutta vituttaa kun ei voi tilanteelle mitään vaikka käy kertomassa henkilökunnalle mahdollisesta vaaratilanteesta.. Kannattaa kampata tämä heikko, irrallinen mieli tässä vaiheessa: kun sillä ei vielä ole henkivartijoita. Lausunnot puihin! Käytäntö - eli raha - määrää. Apua lienee tulossa, mutta vasta joskus kuukausien päästä. Siihen asti taistelen yksin.

Terveisin lattialle pudonnut kukka

ɑ - Sopimus

2009-01-12T01:03:00.007+02:00

Kävelin rauhattomana tiellä, jolla liikkui muutamia ihmisiä. Synkkä hahmo käveli minua vastaan. En tunnistanut sinua ensin.. sitten tönäisit minua ohittaessasi kuin vahingossa. Kuulin askeltesi pysähtyvän muutaman metrin päähän minusta. En uskaltanut kääntyä. Kuulin sinun haistavan tuoksuani ilmassa raskaasti ja ahnaasti. Käännyin katsomaan, ja ensi kertaa liian pitkään aikaan näin silmäsi, sillä olit siirtänyt niin usein katseesi peittävät aurinkolasisi rintataskullesi roikkumaan. Kävelit suoraan eteeni ja tartuit leukaperiini pakottaen katseeni suoraan vaaleanharmaisiin sudensilmiisi. Otteesi oli niin varma, etten osannut pelätä; tiesin vain, että näin oli tapahduttava.

"Helena.. Helena. Annan sinulle nyt yhden mahdollisuuden hyvittää tekosi. Jotta voittaisit luottamukseni ja anteeksiantoni, tahdon sinun suorittavan muutamia tehtäviä jotka myöhemmin osoitan sinulle. Prosessi on pitkä ja vaatii sinulta ehdotonta sitoutumista niin minuun kuin tehtäviisi. Mikäli päätät valita tämän tien, et voi kääntyä enää takaisin."

Kieltäytyminen ei tullut mieleenikään: olin niin onnellinen jo siitä, että olin viimein päässyt puheisiin kanssasi. Läheisyytesi huumasi minut, ja silmäni tuijottivat omiisi kuin naulittuina. Nautin jokaisesta sanasta, joka tipahti huuliltasi, ja join niistä jokaisen halukkaasti. Olinhan janonnut anteeksiantoasi jo vuosia.
"Minä lupaan tehdä mitä ikinä vaadit. Tahdon tätä enemmän kuin mitään muuta."

Arvioit katseellasi vastaukseni painoa. "Sinun tulee olla vapaasti käytettävissäni. Joudut muuttamaan asuntooni, jotta voin vapaasti valvoa sinua ja tallentaa jokaisen liikkeesi. Tehtävien aikana et saa pitää mitään kontaktia ulkomaailmaan. Niiden välillä voit palata normaaliin elämääsi, mutta heti kutsuni saatuasi sinun on palattava luokseni seuraavaa tehtävää varten. Ymmärtänet, ettei tämä ole leikkiä. Tehtäviä suorittaessasi minä ruokin sinut, vaatetan sinut, ja annan sinulle kaiken mitä tarvitset. Minä päätän asioistasi ja tekemisistäsi, ja joudut luovuttamaan avaimesi, puhelimesi ja kaikki henkilökohtaiset tavarasi minulle. Toisin sanoen, Helena, asunnossani olet täysin minun armoillani. Onko tämä ongelma sinulle?"
"Ei, ei ole. Suostun kaikkiin ehtoihisi. ..Olen valmis tekemään mitä ikinä minulta vaaditkaan." Pelonsekainen rakkauteni väikkyi varmasti silmistäni (en ole koskaan ollut hyvä piilottelemaan mitään), ja nyökkäsit hyväksyessäsi vilpittömän lupaukseni aitona.

Mitäpä hävittävää sinulla olisi tässä tilanteessa ollutkaan: olin täysin vallassasi. Toisaalta, niinhän olin ollut jo kaikki nämä vuodet.. kiinni niin tiukasti, että irrottautuakseni olin matkan varrella ollut pakotettu repimään useampia sydämiä kahtia. Pitkän aikaa oli kulunut ilman, että olin uskaltanut myöntää itselleni olevani edelleen täysin kiinni sinussa. Mutta ethän sinä voinut siitä mitään tietää: minä kun olin pysytellyt turvallisen välimatkan päässä "kaupungin pelottavimmasta, hulluimmasta ja ennalta-arvaamattomimmasta" nuorukaisesta, joka ei sopinut elonmuottiin, jonka olin mielessäni valanut itselleni. Siltikin oli jokin osa sydämestäni ollut aina luonasi, ja olin kauhulla odottanut tulevaa.

Nytkin tiesin, että raivossasi saattaisit tappaa minut, mutta jokin määrittämätön voima sisälläni janosi niin lujasti sinun läheisyyttäsi (ja uskalsi toivoa anteeksiantoasi), että minun oli pakko suostua ehtoihisi. Jo kauan olin odottanut tätä päivää - tätä hetkeä jolloin taas kohtaisimme. Ne muutamat kerrat vuosien varrella, jolloin olin tavalla tai toisella törmännyt sinuun, olivat aina saaneet sydämeni lyömään uskomattoman tiheään! Tällaiset hetket saivat sanalla sanoen muutenkin varsin vivahteikkaan elämäni tuntumaan mitä ihmeellisimmältä unelta. Tällaisina hetkinä olin elossa!

"Minä ilmoitan sinulle paikan ja ajan. Se tulee tapahtumaan pian, joten järjestä asiasi niin, ettei sinua kaivata mikäli sattuisit olemaan pitempiäkin jaksoja poissa normaalielämästäsi. Ja muista, että tämän sovittuamme et voi enää perua puheitasi - olet nyt sitonut itsesi minuun ajaksi, jonka pituuden ja syvyyden päätän minä."
"Syvyyden?"
"Niin. Tulemme suorittamaan osan tehtävistäsi unissasi."

ɑ - Yhtenä iltana

2008-05-07T10:16:00.005+03:00

Olimme vihdoin sopineet tapaavamme. Matka luoksesi tuntui iäisyydeltä. Askeleeni olivat kevyet, mutta mieleni raskas, sillä tiesin, että kyseessä olisi kaikkea muuta kuin mukava juttutuokio vanhan rakastetun kanssa. Tänä iltana jokin muuttuisi: pääsisin eroon tästä minua jo vuosia kalvanneesta tunteesta, että tarkkailet askeleitani ja näet elämääni minun tietämättäni. Tämä ilta olisi se Yksi Ilta, josta Hector riimittelee kappaleessaan. Tänä iltana kuolisin.

Saavuin talolle, jonka olit unissani aina varannut leikittääksesi minua, lemmikkiäsi. Jo useamman kerran olin alitajunnassani paennut sinua tämän suuren, labyrinttimaisen talon huoneissa; pakokauhussani olin oppinut käyttämään hyväkseni talon ihmeellisen kauniita huoneita joita tuntui aina riittävän loputtomiin edellisten huoneiden perään. Erityisen hyvin tunsin talosi ulko-ovien eriskummalliset lukkosysteemit, sillä ulkoa pääsi sisään useampaa eri reittiä - ja luoja tietää kuinka olin jo kymmeniä kertoja yrittänyt lukita sinut ulos talosta.

Astuin läpi pienen, kauniin terassin jota reunustivat uneliaan roikkuvat, tummanvihreät muratit. (Jotenkin - unessakin - tiesin talon olevan vain oman mieleni luomus, mutta rakastin sitä enkä halunnut päästää siitä irti. Halusin aina muistaa leikkikenttämme.) Koskematta kammottavaan ovikelloon, jonka ääni sai aina minussa aikaan pelonväristyksiä, astuin sisään suuresta tummanpuhuvasta ovesta. Kuulin kaoottista pianomusiikkia salista, ja lähdin kuin vastaanhakoitellen kulkemaan ääntä kohti. Saavuttuani saliin näin Sinut. Kuin meren armottomat aallot hyökyi raivosi flyygelin koskettimille, ja selkäpiitäni karmi. Olit kauniimpi kuin muistinkaan. Minut huomattuasi lakkasit heti soittamasta. Suljit flyygelin kannen, ja lähestyit minua hitaasti. Katsoit minua kuin vain peto voi saalistaan katsoa. Halusit minut elävältä, mutta ensin tahdoit leikkiä kanssani. Pieni sydämeni takoi.. tässä se oli: nyt se alkaisi taas. Aivan kuin unissani aiemmin! Nopeasti käännyin takaisin eteishalliin, jonka läpi juoksin keittiöön ja sitä kautta vierashuoneiden välikköön, josta oli myös kulku ulos. En kuullut askeleita takanani, ja tiesin sinun tulevan minua vastaan ulkokautta. Avasin varovasti ulko-oven, ja vilkaisin suuntaan josta arvelin sinun pian ilmestyvän. Muutaman sekunnin kuluttua näinkin jännittyneen vartalosi hyppäävän aidan yli ja juoksevan ovea kohti. Sain juuri ja juuri aktivoitua oven takalukon, ja vain hetkeä ennen kuin tartuit ovenkahvaan, sain vedettyä raskaan oven kiinni - nenäsi edestä. Juoksin kuin riivattu vierashuoneiden läpi työhuoneeseen, jossa muistin olevan ihmisen mentävän ikkunan. Löin ikkunan luukun kiinni ja suljin hakaset, jotka estäisivät sinua avaamasta ikkunaa ulkoapäin. Kuten aiemminkin, olit luonnollisesti jättänyt talon jokaisen ikkunan auki minun pakokauhuani varten, eikä aikaakaan kun kuulin viereisestä huoneesta tömähdyksen. Olit päässyt käytävän perimmäisen huoneen ikkunan kautta sisään! Tiesit minun olevan seinän takana. Syöksyin työhuoneen ovesta ulos, ja juoksin vierashuoneiden käytävää pitkin takaisin keittiötä kohti. Kuulin askeleesi perässäni, tunsin hengityksesi takanani. Ennen keittiötä tarrasin kiinni porraskaiteeseen, joka johti yläkertaan. Sain kun sainkin kiepsautettua itseni sivuun perinteiseltä juoksureitiltämme, mutta sinä olit nopeampi. Kaappasit minut väkivaltaiseen syleilyysi, ja adrenaliinin vaikutuksen laannuttua lakkasin heti rimpuilemasta: tiesin ettet päästäisi minua irti.

Veit minut saliin, ja istutit minut flyygelisi takana olevalle korotetulle lattiatasanteelle. "Nyt minä käyn hoitamassa erään asian, ja sinä pysyt siinä." En uskaltanut katsoa silmiisi nyökätessäni, sillä tiesin pakenevani heti kun se olisi mahdollista. Ehkä sinä tiesit sen myös, mutta luultavasti toivoit minunkin haluavan tätä, syvällä sisimmässäni. "Kun palaan, tahdon sinun istuvan siinä juuri noin: kauniisti peloissasi. Tässä ei mene kauaa."

Kun suljit ulko-oven, sydämeni hakkasi kuin olisin maratonin juossut. Mitä nyt? Uskallanko lähteä? Tiesin sinun etsivän minut käsiisi ennemmin tai myöhemmin. Eikö tämän pitänyt olla se ilta, jolloin kaikki muuttuu: jolloin saan lopettaa iäisen pakenemisen? Olisiko minusta todella kuolemaan sinun armoillasi.. sinun sairaan mielesi vallan alla? Sydämeni hakkasi yhä päättäväisemmin. Ei. Minä en kuolisi tänään. Juoksin perääsi ulko-ovelle, ja totesin sen olevan lukittu ulkoa päin. Myös vierashuoneiden välikön oven ja takaoven olit lukinnut, ehkäpä tietäen että saattaisin kuitenkin haluta paeta. Mihin minä olinkaan itseni sotkenut!

Kavutessani ulos työhuoneen ikkunasta puhelimeni soi: arki tarjosi turvapaikkansa, kun äitini pyysi minut laulamaan kanssaan läheisen kapakan karaokeen. Ilta ja yö sujuivat mutkattomasti ja kevyesti musiikin tahdissa. Olin taas jättänyt asiat puolitiehen. Minusta ei ehkä olisi tähän.

Muutaman päivän kuluttua iltapäivälenkilläni kohtasin sinut. Lähes päivittäin käyttämäni reitin varrelle oli jätetty jättimäisen suuri vaaleankeltainen puusta veistetty pääsiäismuna. Lähestyessäni munaa sen kyljestä lennähti auki suuri ovi, ja sinä hyppäsit esiin: seisoit vain muutaman kymmenen sentin päässä minusta. Ylävartalosi oli paljas, ja olit hiestä märkä. Katselit minua raivoissasi, mutta tuoksusi huumasi minut. Halusin sinua.

"Päätit sitten karata." En sanonut mitään, mutten saanut katsettani irti raivokkaista silmistäsi. "Siitä saat maksaa kovan hinnan, tyttöseni. Saanko esitellä muutaman luomukseni?" Nauroit hölmistyneelle ilmeelleni, kun jättimäisestä munasta kapusi esiin vielä kolme eläimellistä ihmishahmoa. Oli kuin olisit koonnut heidät useista eri vartalon osista - kuin Frankenstein tarinassa, mutta hienostuneemmin. Kolme hirviötäsi olivat kauniita, hyvärakenteisia nuoria miehiä. Silti pelkäsin heitä katsoessani, sillä jotenkin olit saanut heihin sitä samaa elämänvoimaa ja raivoa joka sinut piti liikkeellä: se näkyi heidän silmistään. Neljä ɑ:a. Painajainen.

Raahasitte minut talolle, ja kolme gorillaasi istuttivaat minut flyygelin ääreen. "Soita nyt viimeinen laulusi", sanoit rauhallisesti. "Haluan, että nautit viime hetkistäsi täällä." Vapisten pelosta aloin tapailla lapsena eräässä soittorasiassa kuulemaani melodiaa. Pian se kehittyi koskettimilla kauniiksi rapsodiaksi, joka hengitti elämää niin kuin minä hengitin sinua. Pelkoni valtias.. sinulle minä soitin viimeisen kappaleeni. Rakastin sinua, ja halusin sinua. Tiesin sinun nauttivan kuulemastasi, sillä huokaisit ääneen erään varsin upean osion aikana. Olin onnellinen.

Kun kappale päättyi, yksi gorilloistasi vei minut makuutiloihin. Hän pakotti minut peseytymään ja kampaamaan hiukseni kauniisti. Kun kaksi muuta luomustasi astuivat sisään, tiesin, mikä minua odotti: he kantoivat käsissään nahkahihnoja.

---

Sidottuna, käytettynä ja nöyryytettynä; kuolemanväsyneenä; odotin sinua sängyllä. Halusin pois, mutten jaksanut enää välittää. Sieluni oli jo kuollut. Hirviösi olivat murskanneet sen väkivallalla ja raa'alla himolla. Odotin Sinua kuin kuolemaantuomittu uskova odottaa synninpäästöään. Odotin kauan.

Viimein astuit huoneeseen. Istuit viereeni sängylle, silitit hikistä päätäni ja verille ruoskittua selkääni. Avasit käsieni siteet, ja käänsit minut selälleni. Painoit huulilleni mitä hellimmän suudelman, ja hetkisen sain hengittää elämänvoimaasi sisääni. Sinä hetkenä rakastin sinua enemmän kuin koskaan. Terän syvä viilto kurkullani tuntui synninpäästöltä. Olin vapaa.

Incomplete

2008-03-28T23:28:00.002+02:00

Are you afraid?
Are you ashamed?
The light has died..
Your last goodbye.

You'll never know how it feels
to lose yourself: to be complete!
And no-one else will take the blame,
it's mine to bear.

"Come play with me."
..and so did he..
Beyond your trust
hurt you I must.

You'll never know how it feels
to lose yourself: to be complete!
And no-one else will take the blame,
it's mine to bear.

My body's tired of losing you,
the drug of lust you withdrew.
Tonight I had no choice
to leave you breathing.

You'll never know how it feels
to lose yourself: to be complete!
And no-one else will take the blame,
it's mine to bear.

You'll never know how it feels
to lose yourself: to be complete!
And no-one else will take the blame,
it's mine to bear.

The Last Walz

2008-03-22T20:10:00.002+02:00

Oli kylmä, kirkas yö. Taivas huokui uhkaa, jonka valkoinen täysikuu yritti hohdollaan peittää. Kohtasin sinut pimeässä, enkä tunnistanut sinua. Tartuit käteeni ja veit minut läpi pihojen kirkkomaalle. Minua palelsi. Katsoit minuun, enkä nähnyt silmissäsi ketään. Koetin pitää silmäni auki, sillä kuu oli niin kaunis.. halusin nähdä sen. Halusin olla siinä, enkä missään muualla. Asetit kätesi uumalleni, ja tartuit toisella käteeni. Jostain mieleni takaa alkoi kuulua musiikkia: Polttavan hidasta, surullista valssia. Käänsit minut takaisin todellisuuteen. Näin sinut, tunnistin kasvosi. Veit minut tanssiin. Rauhallisesti palaen liikutit minua. Pysäytit ajan, ja odotin seuraavaa liikettä kuin se olisi viimeinen. Mutta tanssi jatkui.. Tuntui kuin olisit pitänyt minut paikallani; sinua vasten; ja kuin maailma olisi pyörinyt ympärillämme. Liikutit minua tähtien alla juuri oikeaan aikaan, sillä seuraavana yönä en enää nähnyt sinua.

Technical Support

2007-12-31T04:51:00.000+02:00

Tässä unessa olin nuori, ja väsynyt perheeseeni ja kaikkeen. Minut laitettiin kesäksi jonnekin leirille, jossa en viihtynyt kovin hyvin. Kaikille leiriläisille määrättiin tukihenkilö leiriä ohjaavien aikuisten joukosta. Sinä olit jotain Disney-prinssin ja rokkistaran väliltä. Pidit minusta huolta ja kuuntelit kipujani. Opin välittämään sinusta, ja ennen kuin kesä oli ohi, olin ihastunut sinuun korviani myöten.

Syksyn tullessa veit minut kaupunkiin ja esittelit ystävillesi, jotka hyväksyivät minut viettämään kanssaan iltaa. Humalluin, huumaannuin, ja näin pahat kädet kehollani kuin ulkopuolelta.

Uni loppui ennen huumetta.

ɑ - The Return To Innocence

2007-12-26T01:00:00.000+02:00

Viini terävöitti ajatukseni, ja hetken olin jo kauempana sinusta.
Sitten muistin.
Muistin, miksi halusin sinut.
Olit Raaka. Eksynyt. Utelias.
Olit Kaunis.
Uskalsit tuntea sen mitä tunsit.
Heitit muulla vesilintua.
Halusit minut, ja minä halusin sinun ottavan minut.
Sitten minä halusin muuta, ja unohdin Toiveeni.
Mutta sitten muistin.
Muistin, mitä vuosia sitten olin toivonut.
Ymmärsin, että olet toteuttanut silloisen tahtoni yli kaikkien odotuksien.
Olet pitänyt minusta kiinni.
Olet pitänyt minut omanasi.
Olet sitonut minut tiukasti itseesi.
Ihoni rikki hiertävät näkymättömät köydet ovat niin kevyitä kantaa, etten aina edes huomaa niitä.
Joskus muistan sinut.
Joskus näen unen tai kaksi.
Joulun vietän kanssasi, ilman sinua.

Pimeys

2007-12-05T08:19:00.000+02:00

Veit minut pihalle. Oli niin pimeää, että näin vain muistoni sinusta. En tiedä miksi osasit liikkua tässä sokeuttavassa valottomuudessa; ehkä muistit maisemat niin täydellisesti (tai sitten sinussa oli muutakin yliluonnollista kuin lempeä hymysi). Otit käsivarrestani kiinni ja talutit minua eteenpäin. Paljailla jaloillani tunsin kuinka yön kastama pihanurmikko muuttui hetkessä soratieksi, joka pisteli kipeästi jalkapohjiin. Protestoin vauhtiamme vastaan, mutta aikomuksesi oli viedä minut jonnekin, etkä hidastanut vauhtia. Välillä tuntui, että ainoa minua eteenpäin ajava voima olit sinä - otteesi käsivarrestani oli niin luja etten voinut jäädä jälkeen.

Kun huomasit, että askeltamiseni kävi liian kivuliaaksi, rohkaisit minua jatkamaan: vielä vähän. Hetkisen kuluttua ohjasit minut pois tieltä. Ylitimme ojan, jonka pielien kuivat heinät raapivat jo valmiiksi arkoja jalkojani. Sitten tapahtui kummia. Tunsin askeltavani sammalella. Olit tuonut minut metsään! Samalla kun rahkasammalen kosteus helli kipeytyneitä jalkapohjiani, tuntui siltä kuin tieto olinpaikastamme olisi ikään kuin juurtunut minuun jostakin lähempää maan sydäntä. Tuntui käsittämättömän hyvältä tiedostaa missä olimme: missä lähin puu sijaitsi.. kummalta puolelta muurahaiskeko olisi parempi ohittaa.. mistä etsiä turvaa jos sade yllättäisi.

Talutit minua vielä jonkin aikaa suoraan tiestä pois päin. Sammalen läpi tunsin kaiken mitä ympärillämme oli ja tapahtui. Nautin olostani suunnattomasti! Hölläsit otetteesi käsivarrestani, ja tartuit käteeni. Sanoit, että metsässä olisin turvassa.

Viimein aloimme nousta loivaa kallionreunamaa ylös. Maa muuttui kiveksi, mutta aistini eivät silti kadottaneet kokemustaan ympäristöstä. Viimein pääsimme kallionkielekkeen korkeimmalle kohdalle. Imin maisemassa itseeni meitä ympäröivän metsän, kauemmas jääneen soratien sekä ne muutamat alueen pihapiirit.

Pimeys ei enää haitannut minua, sillä olin tullut kotiin.

Uni kultaisista kaduista

2007-11-14T17:48:00.000+02:00

Oli jo hämärää, mutta minulla oli lupaus Sinusta. Jonkin yön yksinäisimpinä tunteina hätäisesti koottu tekstinpätkä määritteli ajan ja paikan, jossa kohtaisimme tänään. Odotus houkutti minut luoksesi.
Sisällä palatsissasi katseemme kohtasivat. Esittelit minulle muutamia tuttaviasi: puolisosi oli asettanut heidät vartioimaan sinua - ja vakoilemaan minua. Jokaista liikettäni tarkkailtiin. Kaipaus välillämme kiristi tunnelmaa.. Pian koitti hetki jolloin vieraiden oli soveliasta lähteä. Katseesi paljasti toiveesi: tahdoit minun palaavan vielä samana yönä.
Poistuin muun seurueen (vartijoidesi) saattelemana. He tiedustelivat minne aioin, kun en suunnannut asumukselleni. Tiesin, että kotiovellani minua odottaisi varma kuolema: uusia vakoojia, jotka eivät tuntisi katumusta. Selvitin käyväni vielä tapaamassa erästä ystävääni, ja katosin valkenevaan päivään ..katujen suojiin, joiden tiesin pian notkuvan ihmisvilinästä.
Muutamat vakoojista olivat saman tien haukkana perässäni. Jouduin pitämään kiirettä pitääkseni heidät poissa kannoiltani. Poikkesin koristeelliselta pääkadulta vaatimattomalle, kapean hämärälle sivukujalle. Yhtäkkiä näin nuoren pojan juoksevan edelläni samaan suuntaan. Poika pujahti avonaisesta luukusta viemäriverkostoon, ja minä seurasin häntä. Vakoojat eivät tajunneet etsiä meitä maan alta.
Ennen kuin poika ehti tajuta minun olevan hänen perässään, hän oli jo johdattanut minut pienelle aukealle, jossa hänen ystävänsä odottivat. Minut huomattiin, ja selitin tarvitsevani apua. Joukon johtaja (minua vain vähän nuorempi tyttö) kertoi, että paikallinen poliisi tutkii aika ajoin viemäriverkostonkin, ja että huomenna en olisi turvassa enää maan allakaan. Tyttö kertoi myös, että poliisi veisi löytämänsä "viemärirotat" ränsistyneisiin, hiljalleen uppoaviin asuntolaivoihin ja lukitsisi heidät sinne kuolemaan. Täällä pidettiin niin kadut kuin viemäritkin siisteinä! He tarjoutuivat näyttämään minulle tietä maan alla kohti palatsia.
Matkasimme tovin, mutta pian kuulimme jonkin matkan päästä kovaa melua: joku tai paremminkin jotkut olivat tunkeutuneet viemäreihin. Jätimme pikaiset hyvästit, ja juoksimme kaikki eri suuntiin. Minä suuntasin ylös, valoa kohti.
Kadulla päivänvalo sokaisi silmäni. Hetken kirkkauteen totuteltuani havaitsin seisovani keskellä kultaista kaupunkia: aamuaurinko oli valaissut kadut ja rakennukset näyttämään kultaisilta niin, etten erottanut mihin päin minun olisi pitänyt lähteä. Juoksin korttelin verran eteenpäin seuraavan risteykseen, jonka pian totesin olevan täysin identtinen edellisen kanssa. Kuten myös seuraavan ..ja seuraavan. Uneni päättyi klo 9:45.

ɑ - the story of a ninja

2007-10-28T12:21:00.000+02:00

Näin sinusta unta. Kesäisissä maisemissa lomaillessani sain sinulta huolella lehtileikkeistä kokoonkasatun kirjeen, jossa julistit että elleivät sudet peitä katsettani seuraavina öinä, tulet ja katkaiset kaulani nukkuessani. (Mitkä helvetin sudet?) Pian löysin asumukseni olohuoneen pöydältä punaisen plektran johon oli hopealla painettu suden kasvot, ja pian löysin myös toisen samanlaisen: kylpyhuoneestani.
Luonnollisestikaan en illalla uskaltanut nukahtaa, sillä pelkäsin plektrojen putoavan silmiltäni yön aikana.. Kun viimein uni varasti todellisuuteni, olin jättänyt plektrat viereeni yöpöydälle (aikeissa laittaa ne silmilleni jos minua alkaisi nukuttaa).
Sinä yönä sinä tulit luokseni unessa. Revit ja raastoit kehoni rikki, ja nautit lihastani - uhristasi. Raiskasit tunnottoman kehoni mitä väkivaltaisimmin, ja kätesi muovailivat ja siirtelivät sisäelimiäni kuin mitäkin alkumateriaa. Taivuttelit tuoreeltaan vielä vetreitä jäseniäni haluamiisi asentoihin, kuten vain kuvanveistäjä helvetistä voisi. Kun viimein lähdit luotani, heräsin unesta uneeni.
Yritin avata silmäni, ja näin vain punaista valoa. Päivänvalo - se muuttui punaiseksi läpäistessään muovin.. Joku oli asetellut plektrat silmilleni nukkuessani.
Poistuin asumuksestani, ja tapasin ystäviäni jotka näyttivät minulle yöllä asumukseni ulkopuolelta ottamiaan kuvia: katsoimme kuvia suoraan kamerasta. Vaikka olit peittänyt katseesi aurinkolaseilla, tiesin että hahmo kuvissa olit Sinä. Yhdessä katsoit kaukaa suoraan kuvaajaa.. Toisessa kiipesit korkealla asumukseni seinää pitkin - olit jo melkein oikean ikkunan kohdalla.. Kolmannessa kuvassa istuit kalliolla suoraan edessäme, parinkymmenen metrin päässä, väkijoukon takana. Tässä kuvassa olit peittänyt kasvosi lähes kokonaan suurella mustalla huivilla, mutta yhtä kaikki tiesin sen olevan Sinä. Katsoessani kuvaa tarkemmin, pääsi käännähti minua kohti. Olin katsonut kameran läpi todellisuutta: siellä sinä tuijotit minua niin todellisena kuin todellinen unessa voi olla.
Karkasin pois ystävieni luota.. juoksin metsän reunaan etsien suojaa polttavalta katseeltasi. Yhtäkkiä huomasin valtavan ihmisjoukon seuraavan minua. He halusivat plektrani muistoksi käynnistäni noissa kesäisissä maisemissa! En tietenkään halunnut luopua punaisista muovinkappaleistani, sillä tiesin sen merkitsevän varmaa kuolemaani. Tiesin sinun pääsevän helposti asumukseeni, ja tiesin etten ollut turvassa sinulta missään. En myöskään halunnut luopua unistani, sillä plektrat silmillä sain nauttia brutaalista kosketuksestasi turvallisesti ja ilman fyysisiä seuraamuksia. En ollut valmis antamaan uniani pois!
Väkijoukko saavutti minut pian. En osannut selittää heille, miksi tarvitsin plektrojani. He ottivat "sudet" minulta, ja jäin yksin metsän laitaan.. tiesin olevani tuomittu.

Saasta

2007-10-09T08:50:00.000+03:00

Iltana, jona kohtasimme, katselit minua luvattoman usein ja luvattoman kauan. Vaikka rakkaasi makasi käsivarsillasi, kielivät silmäsi pahoista ajatuksista. Saitko hänet kuriin eilen? Saisitko tänään? Katseesi ei valehtele. Janoat uutta lihaa luusi ympärille. Sinä eläin! Tuo kaunis, herkkä olento luottaa sinuun ja uskoo rakkauteenne. Mutta sinä.. Aiotko antaa halusi tukahduttaa kaiken, minkä olette yhdessä rakentaneet? Ei. Et sinä. Sinä pidät idyllisi pystyssä - hinnalla millä hyvänsä. Tänään hinta on korkea. Rakkaasi ei ole sokea, tiedäthän? Hän pitää varmasti itsekin kauneudesta, mutta kuinka on katseidesi kosteuden laita: huomaako hän sitä? Ymmärtääkö hän, että hänen "Kotinsa ja Turvansa" silmien takaa minua katselee eläin, joka ei ole tyytyväinen paikkaan joka sille on osoitettu? Luoja.. Voisin syödä hänet tässä ja nyt. Tyttöparka.

ɑ

2007-10-04T17:07:00.000+03:00

Näin sinusta unta. Odotin sinua jossain juhlassa pelon vallassa, pelon kiihottamana. Olit vannonut tulevasi tappamaan minut samaan juhlaan joka vuonna - aina eri tavalla. Etsin sinua katseellani, ja pitkältä tuntuneen ajan jälkeen näin sinut salin toisella puolella: katsoit minuun vihaisesti. Eläimellisillä silmilläsi viestit haluavasi viedä henkeni. Pakenin sekavin tuntein viereiseen saliin (halusin kuollakseni kohdata sinut, mutta toisaalta pelkäsin sinua ja itse kuolemaa), mutta yhtäkkiä seisoitkin aivan lähellä minua: suoraan edessäni. Tuntui kuin vihasi olisi kasvattanut sinut jotenkin suuremmaksi.. katsoit minuun uhkaavasti kädessäsi valtava, piikikäs nuija. Lankesin antautuen jalkojesi juureen - en anellakseni armoa, vaan painaakseni pääni alas, jotta sinun olisi helpompi silpoa ja murskata se salin kovaa lattiaa vasten. Uni loppui ennen kuin teit siirtosi.. Mikä sääli.

Musta talo unessani

2007-10-03T10:43:00.000+03:00

Sinä toit minut tähän taloon: minä luotin sinuun, ja seurasin sinua tähän pimeään. Kevennät otettasi minusta, ja minä katson ympärilleni: kohtaan varjoissa odottavan pelkoni. Kuin punainen kukka, se sulkee minut sisäänsä - nielee kerralla ruumiini ja sieluni. Pakenen julmaa kättäsi nautintoon. Vuoroin välitön kipu tuo minut pinnalle henkeäni haukkoen; vuoroin huumaava polte ottaa minut syliinsä ja upottaa minut syntiseen syöveriin, josta sivalluksesi taas minut nostattaa. Tämä hetki rakastaa minua!
Jäänviileä harkintakykysi ja peilityyni mielesi pitävät minun palavan ruumiini rautaisessa otteessaan. Sinä hallitset tunteitani, ja minä olen sinun. Yritän miellyttää, mutta tiedän sen olevan vaikeaa: vihasi nostama käsi tuntuu lempeänä ihollani. Lopulta siirrät minut pois estradiltasi, ja toiset primadonnat saavat nauttia huomiostasi. Minä puhdistan kodin iltaasi varten. Kun viimein saavut, olen jättänyt eteiseen valon palamaan. Sinä näet minut, ja helpottuneet silmäni iloitsevat tyytyväisestä ilmeestäsi. Isäntä on kotona. Leikki voi alkaa. Tartut minua hiuksista ja viet minut pois.